Tylsää..

Tänään kävin poitattamassa tikit kädestä. Hyvin on kuulemma leikkaushaava arpeutunut ja ihmeen siistiltä se omaankin silmään näyttää. Vielä kun saan ranteen pelaamaan niin kuin sen kuuluu, niin eihän tässä ole hädän päivää. Siitä seuraakin seuraava ongelma.. koska mitään ihmeempiä vaivoja ei ole, mutta käsi ei kunnolla toimi niin, että voisin noita mun normaaleja puuhasteluja harjoittaa, mulla on sairaan tylsää kotona. Turhautumista lisää myös se, että meillä tehdään rappukäytävässä remonttia. Sieltä kuuluu lievästi sanottuna häiritseviä ääniä noin klo 7-16 välisen ajan.

Näistä edellä olevista seikoista johtuen kävin roikkumassa töissä tänäänkin ja sain jo työkaverin lievästi hermostumaan siitä, etten luota siihen, että siellä hommat hoituvat ilman minuakin. No, tiedän toki, etten ole korvaamaton, mutta asioihin sekaantuminen liittyy ihan vain siihen, että mulla on niin tylsää kotona. Ei sitä ihminen jaksa loputtomasti roikkua netissä tai katsella telkkaria.

Jätin soittopyynnön hoitavalle lääkärille. Aion kerjätä lupaa aloittaa työt aikaisemmin kuin 3.5. Pääsiäisen jälkeen olisi minusta sopivampi aika =) Katsotaan, mitä hän sanoo..

Perheasioita hoitamaan

En tiedä, mitä tässä enää koneen ääressä istuskelen. Huomenaamulla pitäisi joutua 05:53 junalla Vaasasta kohti pääkaupunkiseutua ja vanhempiani ja mummiani, joka siellä on paossa tasavuosijuhliaan. Asia on nyt niin, että maanantaina mummini täyttää 90 vuotta! Hurja luku! Siinä on nähty ihmiselämää hurja määrä ja kokemuksia erilaisista tilanteista on karttunut. Ilahduttavinta asiassa on se, että huolimatta monista fyysisitä sairauksista ja vaivoista joita hänellä on kiusana järki juoksee oikein hyvin, paljon terävämmin kuin monella nuoremmalla. Juhlaa vietetään ihan perheen kesken pari päivää etukäteen, kun ei ole halua, eukä oikein voimiakaan juhlia isommasti. Ihan tiedoksi vaan, että mulla on ihan paras mummi! =) Paljon onnea, vaikka tiedänkin, ettei mummi tätä näe, eikä osaisikaan lukea!

Ps. Koitan mä tavata reissullani myös muita ihmisiä.. ainakin osa kummilapsista olis listalla, tällä kertaa sieltä nuoremmasta päästä...

Rippikoululaisten kanssa kirkossa

Tänään en malttanut enää sairastaa silleen päätoimisesti ja livahdin kirkkoon jossa oli riparilaisten musiikki-ilta. Tänä vuonna kokeilimme meille uutta systeemiä aivan perinteisen riparikonsertin sijaan. Ohjelmassa oli urkujen soittoa,  nuorten housebändiä sekä Tommi Kaleniusta. Musiikkia siis laidasta laitaan hengellisellä saralla. Hämmästyttävää oli aistia kirkossa  oleva tunnelma. Kirkon täydeltä rippikoululaisia kuulostaa ainakin minun korvissani lähtökohtaisesti samalta kuin kaaos ja älytön meteli, mutta sitä se ei ollut.. Nuoret istuivat suht rauhassa paikoillaan ja seurasivat sitä, mitä tapahtui. Kirkossa oli hyvä tunnelma ja itsellekin tuli hyvä ja rauhallinen mieli. Kaikki kunnia kollegoille, jotka olivat suunnitelleet ja toteuttaneet loistavan illan. =) Itselle oli helppo mennä niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Turhaan usein moititaan nuoria ja heidän käyttäytymistään. 99% nuorista joita työssäni ja muutenkin olen tavannut ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Sitä ei vain valitettavasti voi sanoa kaikista aikuisista. Tänään kaupungilla näin taas kerran pari ei-niin-imartelevaa esimerkkiä aiheesta. Ensimmäinen tapahtui kaupassa jossa pari nuorta koittivat saada myyjältä palvelua. Sitä ei tippunut, minä sen sijaan sain myyjän huomion heti. Toinen kahvilassa, jossa pari keski-ikäistä rouvaa arvostelivat kovaan ääneen nuorten ulkonäköä jotka istuivat parin pöydän päässä. Sitä puhetta ei kukaan kahvilassa voinut olla kuulematta.. Mikä monia aikuisia vaivaa?

Maailma on pieni..

.. ainakin siltä se tuntuu täällä Vaasassa! Tänään kävin yksin seikkailemassa sairaalalle ja takaisin. Minulla oli aika toimintaterapeutille, sain paremmin käteeni istuvan lastan jumppaohjeiden kera. Reissu oli onnistunut kaikin puolin, olin tyytyväinen saatuani itse napit kiinni farkuista ensin kotona ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen sekä selvisin kaatumatta koko matkan. Aurinko paistoi ja oli oikein nautittavaa kävellä ulkona kun olen kököttänyt neljän seinän sisällä koko viikon.

Uusi lasta istuu käteen mainiosti ja ei paina tai hierrä mistään, ainakaan vielä. Hassu yhteensattuma oli se, että toimintaterapeutti paljastui ensi kesän rippikoululaiseni äidiksi sekä myös mieheni kouluaikaiseksi luokkatoveriksi! Kaupunki alkoi tuntua kovasti pieneltä.. Mutta ei se mua haittaa, kotoisaahan tämä on =)

Tervehdys vain pitkästä aikaa!

Viime kuukausina blogiin kirjoittaminen ei ole innostanut. Nyt intoa olisi, mutta kirjoituhommat käyvät tällä hetkellä tuskastuttavan hitaasti. Olin käsileikkauksessa viime viikolla ja nyt oikea käteni on poissa pelistä toistaiseksi. Koska kuitenkin olen hyvinkin oikeakätinen henkilö, mun kärsimättömälle luonteelle tekee oikein hyvää oppia kärsivällisyyden jaloa taitoa. Sitäpaitsi, ei aina tarvitse olla kiire... No, nyt vajaan yhden viikon kotona oleskelun jälkeen voin sanoa, että mun luonteenlaadulle se ei vaan sovi. Jos joutuisin joskus tilanteeseen, ettei mulla olisi työtä, hakeutuisin tosi nopeasti jonkin vapaaehtoistyön pariin. Kotona on kiva olla, mutta liika on aina liikaa...

Nyt pahoin pelkään, etten malta olla tarpeeksi rauhallinen ja odotella käden luutumista. Lääkärini sanoi sairaalassa, etten tarvitse kipsiä, jos lupaan olla rauhallisesti, enkä rasita ja liikuttele kättä liikaa. No, koska en tietenkään kipsiä halunnut, lupasin pyhästi että otan rauhallisesti. Täytyy vain olla tuon lupauksen arvoinen.. Minä kun vaan en oikein jaksa katsella telkkaria koko aikaa.. siis tuntikausia päivässä..

Riparitunnelmissa

Nyt on kaikki pakattu maanantaina alkavaa rippileiriä varten. Pieni jännitys alkaa hiipiä vatsanpohjaan.. tai sitten ne ovat vain nälkää.. Lounaasta on vierähtänyt nimittäin jo hyvä tovi. Vielä olisi kuitenkin työpäivää jäljellä noin kuusi tuntia, sillä nuorisotilamme Cross on tänään auki viimeistä perjantaita ennen kesätaukoa. Siellähän sitä kelpaa fiilistellä kesän alkamista.

Ennen rippileirille lähtöä saan viettää myös aikaa Saapas-operaatiossa huomenna koululaisten kesälomaa juhlistamassa. Toisaalta tuntuu siltä, että valvomalla niitä humalaisia nuoria jotenkin mahdollistaa nuorten kännissä heilumista, mutta toisaalta, nuoret todennäköisesti joisivat, olisivat päivystäjät siellä tai eivät.. Ainakin voimme auttaa olemalla siellä heitä katselemassa ja jututtamassa. Ja ehkä meillä voisi olla myös pientä pelotevaikutusta? Jos itseäni ajattelisin, niin ei minulla nuorempana olisi ollut pokkaa juoda seurakunnan nuorisotyönohjaajani edessä...

Seksuaaliset suuntaukset ja kirkko

Eilen Crossissa (Vaasan seurakuntien nuorisotila) eräs nuori kysyi minulta, mitä mieltä olen siitä, kun jossain tv-ohjelmassa pappi tuli ns. "esiin kaapista." Koska seuraan hävyttömän vähän mediaa, olin aivan pihalla ja en voinut oikein kunnolla kommentoida, kun en tapausta tuntenut. Onneksi tämänpäiväinen Kotimaa-lehti hiukan valaisi minua tietämätöntä asiasta.

Keskustelu seurakuntien työntekijöiden sukupuolisesta suuntautumisesta tuntuu minusta kovin vieraalta ja kaukaiselta omasta kokemusmaailmastani käsin. En osaa vastata siihen, tekeekö seksuaalinen suuntautuminen jostakusta paremman tai huonomman kirkon työntekijän. Mikä siihen loppujen lopuksi vaikuttaa? Ei seksuaalisuus, vaan paljon enemmän esimerkiksi empatiakyky, sosiaalisuus, mielikuvitus, usko rakastavaan Jumalaan ja Jeesukseen tai vaikka puhelahjat. Ongelmia voi nousta esiin tilanteissa, joissa nuorten kanssa ollaan tekemisissä ja opetetaan esimerkiksi rippikoulussa. Millaiset painotukset nousevat esiin?

Hattua täytyy nostaa rohkeudesta profiloitua tällaiseksi kirkon työntekijäksi. Jos olisin itse samassa tilanteessa, en varmaankaan uskaltautuisi samaan. Riskit ovat suuret, ettei ihmisten ymmärrys riitä. Mitä silloin tapahtuu? Vihaa, syrjintää, valituksia? Vain aika näyttää, miten ihmiset sulattelevat tämän.

Minä uskon, ja myös tulkitsen Raamattua siten että Jumala loi seksuaalisuuden miehen ja naisen välille. Miksi sitten joku uskoo ja tulkitsee toisin? Siihen en osaa vastata.

Ja kuitenkin, mikä minä olen sanomaan, kuka tulkitsee Raamattua oikein ja kuka väärin. Jeesus odottaa meitä viimeisellä tuomiolla, jossa meidät punnitaan. Siihen asti koitan elää niin, että rakastan lähimmäistä niin kuin itseäni, vaikken lähimmäistäni aina ihan ymmärräkään. Varmaa on myös se, ettei minun lähimmäiseni ymmärrä aina minun valintojani tai ratkaisujani.