Työniloa!

Viime viikolla kävin "harjoittelemassa" kolme päivää likimain tyhjässä toimistossa työntekoa. Oli mukavaa, kun tuli tällainen ikään kuin pehmeä lasku töihin. Tällä viikolla työt alkavat sitten toden teolla, huomenna aloitan aamuni päivänavauksella "omalla" koulullani. Siellä on vaihtunut yhteysopettaja, kun hänen kanssaan viime viikolla puhuin puhelimessa innostuin itsekin hänen innokkuudestaan ja positiivisuudestaan. (edellinenkään yhteistyökumppani ei ollut huono, päinvastoin..) On hienoa tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ovat innostuneita työstään ja suhtautuvat positiivisesti mahdollisuuksiin, joita seurakunta voi tarjota ja mitä kaikkea yhteistyössä on mahdollista tehdä. Aloitetaan nyt huomenna siitä päivänavauksesta. Tuolla koululla saa vielä pitää liikuntasalissa koko koululle hartauden. Tykkään siitä paljon paljon enemmän kuin kököttää yksin jossain kuulutuskopissa ja höpistä keskusradioon. Tulee joka kerta sellainen olo, että "kuuluukohan tämä mihinkään?" "kuunteleekohan tätä edes kukaan..?"  Viime keväänä yhdellä yläkoululla ehdin pitää koko hartauden viimeistä lausetta lukuunottamatta, kun ystävällinen opettaja tuli sanomaan, ettei mitään kuulu... Tunsinpa sitten oloni hiukan tyhmäksi ja noloksi. Joka koululla kun nuo kuulutusvempeleet ovat vielä erilaisiakin.. Miten niitä voi osata, jos kerran pari käy lukukaudessa niitä räpeltämässä?

Ensi viikonloppuna meillä on edessä vielä suuri voimainponnistus, Megajatkis. Se on täällä Vaasassa kaikkien ripareiden yhteinen jatkoripari. Leirikeskukseen ahtautuu tänäkin vuonna noin 200 viime kesän rippikoululaista, isosta, kesätyöntekijää ja tietysti meitä vakityöntekijöitäkin. Kaksi kertaa olen ollut aikaisemmin ja mukavaa, vaikkakin sanoinkuvaamattoman työlästä se on ollut. Toivotaan sitä samaa tänäkin vuonna.

Kun lomat loppuu.. kesä ohitse on?

Kesäistä lomaa olisi jäljellä tasan yksi päivä. Viimeisen lomapäiväni aoin viettää jännittävästi. ensin menen jännittämään meneekö auton katsastuksesta läpi. Sen jälkeen kaipaan hemmottelua ja menen kampaajalle. Illalla on ehkä pakko pestä pyykkiä, jos haluan, että minulla on jatkossakin puhtaita (alus)vaatteita. Pyykkikorissamme on joku vika, vaikka sinne laittaa vaatteen, se ei siirrä sitä itsestään puhtaana ja taiteltuna vaatekkaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Höh.

Lomani kului reissatessa. Olen käynyt vanhempieni molemmilla kesämökeillä sekä oleskellut erittäin paljon hyvin sekaisessa yksiössä Helsingissä yrittäen saada sitä siistiin kuntoon. Onneksi ajoittaisista epätoivon hetkistä huolimatta se myös sellaiseen kuntoon saatiin, jotta saatoin antaa avaimet hyvällä omallatunnolla vuokralaiselle. Olen oppinut tapetoimaan =) Remontoin siis  isäni sekä ystävällisen naapurinmiehen kanssa omistamani yksiön vuokrauskuntoon.

Eilen illalla matkustin junalla yhdessä ylisuuren rinkkani kanssa kotiin Vaasaan. Olin odottanut mieheni kanssa iloista jälleennäkemistä asemalla, ja samalla kantoapua tolkuttoman painavien kantamusten kanssa, mutta ei olisi kannattanut toivoa liikoja. Mies oli muistanut junan tuloajan väärin, ja olin ehtinyt kävellä yksin asemalta kirkolle asti, ennen kuin kohdattiin. Iloisen jälleennäkemisen sijasta saimme siis pinenen riidan ja mökötyksen aikaiseksi. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei pitäisi vissiin olla reissussa niin paljon. Kahden viikon lomani lisäksi olen tänä kesänä ollut poissa kotoa vielä kolmannen lomaviikon, kaksi rippileiriä ja kolme lastenleiriä. Yhteensä noista kaikista tulee 46 vuorokautta.. Mutta siis, koska lomani on loppumaisillaan, tänään on satanut vettä useampaan kertaan. Yleensä aina silloin kun olen sattunut olemaan ulkona. =) Onneksi nyt illasta ei  ole satanut, mutta nyt olenkin sisällä...

Työaika 24/7

Tänään on vapaapäivä. Viikonlopun vietin leirillä nuorten kanssa. Leiri sujui mukavasti ja ilman ongelmia. Silti olin pitkien piväunien tarpeessa eilen kun kotiuduin.

Muistan siksi aina, kun eräs taksikuski sanoi minulle, että rippileirihän on ihan kuin lomaa.. Hän ei varmaan ole koskaan leirillä ollut tai varmastikaan leiriä vetänyt. Itse olen ihan loppu jo viikonlopun mittaisen leirin jälkeen, puhumattakaan sitten viikon mittaisesta rippileiristä.
Monesti tuntuu epäreilulta, kun ihmiset kommentoivat työtäni.. leirikeskuksessahan ruokakin tulee valmiina.. Niin, sehän onkin se tärkein ja ainoa asia mistä pitää huolehtia. Koskaan ei puhuta vastuusta joka painaa tai ohjelmasta joka pitää ensin suunnitella ja sitten toteuttaa. Leirielämästä maksetaan mielestäni hävyttömän vähän verrattuna työn vastuuseen ja vaativuuteen. Kuka on valmis lähtemään toisten ihmisten lasten tai nuorten kanssa viikonlopuksi tai viikoksi leirille niin pienellä korvauksella kuin seurakunnan työntekijät? Olemaan vastuussa heistä vuorokauden ympäri? EI kovin moni, uskallan väittää. Kun kaikki menee hyvin, leirityö on mukavaa, mutta lomailua se ei vastaa millään muotoa.

Tykkään työstäni, ja en haluaisi vaihtaa ammattiani. Olen tyytyväinen palkkaanikin muutoin kuin leirityöstä maksettavien korvauksien osalta. Varmaankaan siihen ei silti ole tulossa muutosta, ainakaan niin kauan kun asioista päättävät sellaiset ihmiset, joiden mielestä leirityö vastaa lomailua.