Joulun suunnitelma

Tämä tekstini on julkaistu Vaasan suomalaisen seurakunnan joulunajan tapahtumatiedotteessa v. 2014. Nyt ajattelin laittaa sen myös tänne blogiini.

"Tänä vuonna sain mielestäni hyvän idean perheemme joulutervehdyksiä varten: valokuva pojasta kynttilän äärellä.  Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ei toiminut suunnitellusti.  Rauhallisen muotokuvan sijaan sain kaksi- ja puolivuotiaastani joukon kuvia joissa hän poseerasi milloin missäkin asennossa ja rekvisiittana käytetyn led-kynttilänkin sijainti vaihteli lattialla kumollaan olemisesta pojan pään päälle. Kuvista välittyi silti joulun sanoma: Ilo ja valo.

Meidän suunnitelmamme voivat epäonnistua tai toteutua toisin kuin ajattelimme.  Jumalan suunnitelmat sen sijaan toteutuvat aina tarkasti.  Profeetat ennustivat Kuninkaan syntyvän Daavidin suvusta ja Messiaan tulevan Betlehemistä. Ei siis ollut sattumaa, että Joosefin ja Marian tuli lähteä vaivalloiselle matkalle juuri ennen kuin Marian piti synnyttää. Messiaan ei ollut tarkoitus syntyä Nasaretissa vaan Betlehemissä.

On ihmeellistä huomata, kuinka Jumala vuosisatojen ajan johdatti ihmisiä, kansoja ja tapahtumia niin, että lopulta kaikki tapahtui täydellisesti suunnitelman mukaan.  Jeesus syntyi ja odotus päättyi.  Siksi voimme olla luottavaisin mielin, sillä Jumala toteuttaa suunnitelmaansa myös meidän elämässämme. Tänäkin jouluna saamme riemuita yhdessä: Vapahtaja on syntynyt!"

Sammakon kanssa kirkossa

Eilen oli sellainen tilanne, että lapsenhoitoteknisten haasteiden vuoksi ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa tuo herra kolmevee mukaan klo 10 messuun. Asiasta haastavan teki lähinnä se, että allekirjoittaneella oli tarkoitus olla siellä töissä... Onneksi kyse oli vain rippikouluryhmäni seurana ja valvojana toimimisesta.

Herra kolmevee ei ole lähtökohtaisesti ollut kovin ihastunut noista peruskirkkomenoista, hänen mielestään kirkossa on kivaa, mutta siellä ollaan liian kauan. Tämä mielessäni varustauduin henkisesti kaitsemaan kiukuttelevaa kolmevuotiasta ja samanaikaisesti huomauttelemaan rippikoululaisia kännykän näpräämisestä ja juttelusta yms. sopimattomasta meiningistä.

Riemu alkoi jo ensimmäisen virren aikana. Herra kolmevee päätti makoilla penkkien välissä lattialla. No, virret saattavat kuulostaa paremmilta niin, joten annoin makoilla. Sitten kun herra kyllästyi siihen, olikin karkkiaskin vuoro, jonka olin kaukaa viisaana varannut laukkuun.
Niitä mutustellessa päästiin jo saarnaan asti.

Nykyajan rippikoululaisilla on selkeitä ongelmia. Se tulee esiin siinä, että useilla kännykkä on niin kiinteä osa ihmisvartaloa, ettei siitä pysty irrottamaan otettaan. Kun ymmärtämätön nuorisotyönohjaaja pakottaa laittamaan puhelimen taskuun, on loppuaika istuttava käsi taskussa, koska kännykästä EI VOI irrottaa otetta.(Itse olen kuitenkin niin vanha, että olen käynyt rippikoulun edellisellä vuosituhannella, ja kännykänkin sain vasta lukion viimeisellä luokalla.)

Saarnan aikana herra kolmevee viihdytti itseään syömällä karkkeja askista, ajamalla kirkon käytävää pitkin leikkiautolla ja selaten kirjoja. Kunnes hän keksi, että kirkon käytävä on oivallinen sammakkoleikin kiitoalusta. Niin sitä alettiin pomppia ja hyräillä " pienet sammakot"-laulua. Ehtoollisellakin kävi pomppimassa pieni sammakko. Hyvin meni, onneksi.

Rippikoululaiset olivat tosi rauhallisia (rippikoululaisiksi), kuten herra kolmeveekin ( kolmevuotiaaksi).  Itse olin vain niin uupunut tästä kahteen eri osaan jaetusta vahtimis- ja valvomistehtävästä, että kotiin päästyämme nukuin kahden tunnin päiväunet.