Riparitunnelmissa

Nyt on kaikki pakattu maanantaina alkavaa rippileiriä varten. Pieni jännitys alkaa hiipiä vatsanpohjaan.. tai sitten ne ovat vain nälkää.. Lounaasta on vierähtänyt nimittäin jo hyvä tovi. Vielä olisi kuitenkin työpäivää jäljellä noin kuusi tuntia, sillä nuorisotilamme Cross on tänään auki viimeistä perjantaita ennen kesätaukoa. Siellähän sitä kelpaa fiilistellä kesän alkamista.

Ennen rippileirille lähtöä saan viettää myös aikaa Saapas-operaatiossa huomenna koululaisten kesälomaa juhlistamassa. Toisaalta tuntuu siltä, että valvomalla niitä humalaisia nuoria jotenkin mahdollistaa nuorten kännissä heilumista, mutta toisaalta, nuoret todennäköisesti joisivat, olisivat päivystäjät siellä tai eivät.. Ainakin voimme auttaa olemalla siellä heitä katselemassa ja jututtamassa. Ja ehkä meillä voisi olla myös pientä pelotevaikutusta? Jos itseäni ajattelisin, niin ei minulla nuorempana olisi ollut pokkaa juoda seurakunnan nuorisotyönohjaajani edessä...

Seksuaaliset suuntaukset ja kirkko

Eilen Crossissa (Vaasan seurakuntien nuorisotila) eräs nuori kysyi minulta, mitä mieltä olen siitä, kun jossain tv-ohjelmassa pappi tuli ns. "esiin kaapista." Koska seuraan hävyttömän vähän mediaa, olin aivan pihalla ja en voinut oikein kunnolla kommentoida, kun en tapausta tuntenut. Onneksi tämänpäiväinen Kotimaa-lehti hiukan valaisi minua tietämätöntä asiasta.

Keskustelu seurakuntien työntekijöiden sukupuolisesta suuntautumisesta tuntuu minusta kovin vieraalta ja kaukaiselta omasta kokemusmaailmastani käsin. En osaa vastata siihen, tekeekö seksuaalinen suuntautuminen jostakusta paremman tai huonomman kirkon työntekijän. Mikä siihen loppujen lopuksi vaikuttaa? Ei seksuaalisuus, vaan paljon enemmän esimerkiksi empatiakyky, sosiaalisuus, mielikuvitus, usko rakastavaan Jumalaan ja Jeesukseen tai vaikka puhelahjat. Ongelmia voi nousta esiin tilanteissa, joissa nuorten kanssa ollaan tekemisissä ja opetetaan esimerkiksi rippikoulussa. Millaiset painotukset nousevat esiin?

Hattua täytyy nostaa rohkeudesta profiloitua tällaiseksi kirkon työntekijäksi. Jos olisin itse samassa tilanteessa, en varmaankaan uskaltautuisi samaan. Riskit ovat suuret, ettei ihmisten ymmärrys riitä. Mitä silloin tapahtuu? Vihaa, syrjintää, valituksia? Vain aika näyttää, miten ihmiset sulattelevat tämän.

Minä uskon, ja myös tulkitsen Raamattua siten että Jumala loi seksuaalisuuden miehen ja naisen välille. Miksi sitten joku uskoo ja tulkitsee toisin? Siihen en osaa vastata.

Ja kuitenkin, mikä minä olen sanomaan, kuka tulkitsee Raamattua oikein ja kuka väärin. Jeesus odottaa meitä viimeisellä tuomiolla, jossa meidät punnitaan. Siihen asti koitan elää niin, että rakastan lähimmäistä niin kuin itseäni, vaikken lähimmäistäni aina ihan ymmärräkään. Varmaa on myös se, ettei minun lähimmäiseni ymmärrä aina minun valintojani tai ratkaisujani.

Opiskelun ihmeellinen maailma

Valmistuin pian viisi vuotta sitten nuorisotyönohjaajaksi. Aluksi olin vain onnellinen, kun ei tarvinnut opiskelusta piitata, vaan aikaa jäi harrastamiseen ja ihan siihen työntekoon... Toisin on nyt. Opiskelu tuntuisi taas kivalta. Olen jotakin avoimen yliopiston approja tässä välissä jo lukenutkin, mutta nyt olisin halunnut jotakin enemmän. Ongelmana oikeastaan onkin vain se, mitä opiskelisi? Mikä olisi mielekästä työn kannalta ja täydentäisi sopivasti osaamistani. Toisaalta olisi kiva, että opiskelu toisi vaihtelua elämään.. joten pitäisikö opiskella jotain ihan muuta? Kuinka ihmeessä pystyisin päättämään..? Viime syksynä pyrin opiskelemaan Diak:in ylempään AMK-tutkintoa, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle. Myöhemmin olisin päässyt opiskelemaan peruutuspaikalle, mutta siinä vaiheessa en enää pystynyt sitä järjestämään. Kismitti vallan vietävästi.. Sillä seuraava aloitusryhmä starttaa tammikuussa 2011. Ehkäpä nyt vain ei vielä ollut minun aikani.. Sillä aikaa voisin opiskella jotain muuta..

Työaika 24/7

Tänään on vapaapäivä. Viikonlopun vietin leirillä nuorten kanssa. Leiri sujui mukavasti ja ilman ongelmia. Silti olin pitkien piväunien tarpeessa eilen kun kotiuduin.

Muistan siksi aina, kun eräs taksikuski sanoi minulle, että rippileirihän on ihan kuin lomaa.. Hän ei varmaan ole koskaan leirillä ollut tai varmastikaan leiriä vetänyt. Itse olen ihan loppu jo viikonlopun mittaisen leirin jälkeen, puhumattakaan sitten viikon mittaisesta rippileiristä.
Monesti tuntuu epäreilulta, kun ihmiset kommentoivat työtäni.. leirikeskuksessahan ruokakin tulee valmiina.. Niin, sehän onkin se tärkein ja ainoa asia mistä pitää huolehtia. Koskaan ei puhuta vastuusta joka painaa tai ohjelmasta joka pitää ensin suunnitella ja sitten toteuttaa. Leirielämästä maksetaan mielestäni hävyttömän vähän verrattuna työn vastuuseen ja vaativuuteen. Kuka on valmis lähtemään toisten ihmisten lasten tai nuorten kanssa viikonlopuksi tai viikoksi leirille niin pienellä korvauksella kuin seurakunnan työntekijät? Olemaan vastuussa heistä vuorokauden ympäri? EI kovin moni, uskallan väittää. Kun kaikki menee hyvin, leirityö on mukavaa, mutta lomailua se ei vastaa millään muotoa.

Tykkään työstäni, ja en haluaisi vaihtaa ammattiani. Olen tyytyväinen palkkaanikin muutoin kuin leirityöstä maksettavien korvauksien osalta. Varmaankaan siihen ei silti ole tulossa muutosta, ainakaan niin kauan kun asioista päättävät sellaiset ihmiset, joiden mielestä leirityö vastaa lomailua.