Tylsää..

Tänään kävin poitattamassa tikit kädestä. Hyvin on kuulemma leikkaushaava arpeutunut ja ihmeen siistiltä se omaankin silmään näyttää. Vielä kun saan ranteen pelaamaan niin kuin sen kuuluu, niin eihän tässä ole hädän päivää. Siitä seuraakin seuraava ongelma.. koska mitään ihmeempiä vaivoja ei ole, mutta käsi ei kunnolla toimi niin, että voisin noita mun normaaleja puuhasteluja harjoittaa, mulla on sairaan tylsää kotona. Turhautumista lisää myös se, että meillä tehdään rappukäytävässä remonttia. Sieltä kuuluu lievästi sanottuna häiritseviä ääniä noin klo 7-16 välisen ajan.

Näistä edellä olevista seikoista johtuen kävin roikkumassa töissä tänäänkin ja sain jo työkaverin lievästi hermostumaan siitä, etten luota siihen, että siellä hommat hoituvat ilman minuakin. No, tiedän toki, etten ole korvaamaton, mutta asioihin sekaantuminen liittyy ihan vain siihen, että mulla on niin tylsää kotona. Ei sitä ihminen jaksa loputtomasti roikkua netissä tai katsella telkkaria.

Jätin soittopyynnön hoitavalle lääkärille. Aion kerjätä lupaa aloittaa työt aikaisemmin kuin 3.5. Pääsiäisen jälkeen olisi minusta sopivampi aika =) Katsotaan, mitä hän sanoo..

Tervehdys vain pitkästä aikaa!

Viime kuukausina blogiin kirjoittaminen ei ole innostanut. Nyt intoa olisi, mutta kirjoituhommat käyvät tällä hetkellä tuskastuttavan hitaasti. Olin käsileikkauksessa viime viikolla ja nyt oikea käteni on poissa pelistä toistaiseksi. Koska kuitenkin olen hyvinkin oikeakätinen henkilö, mun kärsimättömälle luonteelle tekee oikein hyvää oppia kärsivällisyyden jaloa taitoa. Sitäpaitsi, ei aina tarvitse olla kiire... No, nyt vajaan yhden viikon kotona oleskelun jälkeen voin sanoa, että mun luonteenlaadulle se ei vaan sovi. Jos joutuisin joskus tilanteeseen, ettei mulla olisi työtä, hakeutuisin tosi nopeasti jonkin vapaaehtoistyön pariin. Kotona on kiva olla, mutta liika on aina liikaa...

Nyt pahoin pelkään, etten malta olla tarpeeksi rauhallinen ja odotella käden luutumista. Lääkärini sanoi sairaalassa, etten tarvitse kipsiä, jos lupaan olla rauhallisesti, enkä rasita ja liikuttele kättä liikaa. No, koska en tietenkään kipsiä halunnut, lupasin pyhästi että otan rauhallisesti. Täytyy vain olla tuon lupauksen arvoinen.. Minä kun vaan en oikein jaksa katsella telkkaria koko aikaa.. siis tuntikausia päivässä..