Viime kuukausina blogiin kirjoittaminen ei ole innostanut. Nyt intoa olisi, mutta kirjoituhommat käyvät tällä hetkellä tuskastuttavan hitaasti. Olin käsileikkauksessa viime viikolla ja nyt oikea käteni on poissa pelistä toistaiseksi. Koska kuitenkin olen hyvinkin oikeakätinen henkilö, mun kärsimättömälle luonteelle tekee oikein hyvää oppia kärsivällisyyden jaloa taitoa. Sitäpaitsi, ei aina tarvitse olla kiire... No, nyt vajaan yhden viikon kotona oleskelun jälkeen voin sanoa, että mun luonteenlaadulle se ei vaan sovi. Jos joutuisin joskus tilanteeseen, ettei mulla olisi työtä, hakeutuisin tosi nopeasti jonkin vapaaehtoistyön pariin. Kotona on kiva olla, mutta liika on aina liikaa...
Nyt pahoin pelkään, etten malta olla tarpeeksi rauhallinen ja odotella käden luutumista. Lääkärini sanoi sairaalassa, etten tarvitse kipsiä, jos lupaan olla rauhallisesti, enkä rasita ja liikuttele kättä liikaa. No, koska en tietenkään kipsiä halunnut, lupasin pyhästi että otan rauhallisesti. Täytyy vain olla tuon lupauksen arvoinen.. Minä kun vaan en oikein jaksa katsella telkkaria koko aikaa.. siis tuntikausia päivässä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Surullisena ja sanattomana
Tänäänkin on uutisotsikot tuoneet järkyttäviä tapahtumia suurelle yleisölle. Miten voikaan olla ihmismieli niin julma tai niin poissa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti