Joulun suunnitelma

Tämä tekstini on julkaistu Vaasan suomalaisen seurakunnan joulunajan tapahtumatiedotteessa v. 2014. Nyt ajattelin laittaa sen myös tänne blogiini.

"Tänä vuonna sain mielestäni hyvän idean perheemme joulutervehdyksiä varten: valokuva pojasta kynttilän äärellä.  Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ei toiminut suunnitellusti.  Rauhallisen muotokuvan sijaan sain kaksi- ja puolivuotiaastani joukon kuvia joissa hän poseerasi milloin missäkin asennossa ja rekvisiittana käytetyn led-kynttilänkin sijainti vaihteli lattialla kumollaan olemisesta pojan pään päälle. Kuvista välittyi silti joulun sanoma: Ilo ja valo.

Meidän suunnitelmamme voivat epäonnistua tai toteutua toisin kuin ajattelimme.  Jumalan suunnitelmat sen sijaan toteutuvat aina tarkasti.  Profeetat ennustivat Kuninkaan syntyvän Daavidin suvusta ja Messiaan tulevan Betlehemistä. Ei siis ollut sattumaa, että Joosefin ja Marian tuli lähteä vaivalloiselle matkalle juuri ennen kuin Marian piti synnyttää. Messiaan ei ollut tarkoitus syntyä Nasaretissa vaan Betlehemissä.

On ihmeellistä huomata, kuinka Jumala vuosisatojen ajan johdatti ihmisiä, kansoja ja tapahtumia niin, että lopulta kaikki tapahtui täydellisesti suunnitelman mukaan.  Jeesus syntyi ja odotus päättyi.  Siksi voimme olla luottavaisin mielin, sillä Jumala toteuttaa suunnitelmaansa myös meidän elämässämme. Tänäkin jouluna saamme riemuita yhdessä: Vapahtaja on syntynyt!"

"Kun Jumala sanallaan sinutkin loi.."

".. Hän samalla tarkoitti näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tällaisna rakastan sua.."

Kun kehitysvammaisten rippikoululeirin konfirmaatiolaulu raikasi leirikeskuksen kappelissa, ei monikaan silmä pysynyt kuivana. Itselleni teki tiukkaa laulaminen kahden valtavan upean nuoren välissä kappelin etuosassa. En ole itse ollut koskaan läsnä niin tunteikkaassa konfirmaatiohetkessä. Elämäni ensimmäinen keva-ripari oli päättymäisillään, ja tunsin itse saaneeni niin paljon. En ole koskaan aikaisemmin rippikoulussa oppinut itse niin paljon Jumalan rakkaudesta ja armosta kuin tuolla nimenomaisella leirillä.

Olen löytänyt itselleni uuden rakkauden kehitysvammaisten parissa tehtävästä työstä. Mitenköhän sitä saisin ujutetuksi enemmän omaan työnkuvaani... ?

Nuoria varten, mutta miksi?

Tänään on seutumme Saappaan toinen vuotuinen saapastelu-urakka. Koulut päättyvät, ja nuoret kerääntyvät täällä Vaasassa Hoviskan rantaan juhlimaan kesän alkamista. Saapas-operaatiossa on mukana seurakunnan työntekijöitä ja koulutettuja vapaaehtoisia. Kuljemme nuorten keskellä, tarkkailemme tilannetta, otamme kontaktia nuoriin ja puutumme, jos näyttää että apuamme tarvitaan. Apu saattaa olla esimerkiksi keskustelua, pienen ensiavun antamista tai liian päihtyneen nuoren auttamista.

Valtaosa ihmisistä joiden kanssa olen Saappaasta keskustellut pitävät toimintaa mielekkäänä ja tarpeellisena. Kuitenkin olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa ihminen on sitä mieltä, että Saappaan mukanaolo tämän illan kaltaisissa tilasuuksissa nimenomaan mahdollistaa nuorten juopottelun. Ensimmäisen kerran kun aiheeseen törmäsin, olin täysin pöyristynyt: miten kukaan voi ajatellakaan noin? Nyt asiaa pohdittuani, ymmärrän kyllä perusteluita väitteen takana hiukan paremmin. en silti ole samaa mieltä.

Väitän, että Saappaan läsnäolo ei vaikuta nuorten alkoholikäyttäytymiseen ainakaan lisäävästi. Nuoret juovat alkoholia, oli Saapas paikalla tai ei.  Yksittäisten nuorten juomiseen Saapas vaikuttaa päinvastoin vähentävästi. Ne nuoret, jotka tietävät Saappaan olevan paikalla, ja jotka tuntevat työtekijöitä tai vapaaehtoisia henkilökohtaisesti, eivät kehtaa tai halua näyttäytyä päihtyneinä heille. Saattaisi olla noloa nuoren mielestä lähteä muutaman päivän päästä leirille työntekijän kanssa, joka on nähnyt hänen hilluvan juovuspäissään.

Saapas ei mahdollista nuorten juomista. Sen sijaan sen läsnäolo rauhoittaa tilannetta, ja luo turvaa. Suuri osa nuorista jotka ovat juhlimassa, eivät käytä alkoholia, ja Saapas on heitäkin varten paikalla. Aikuisten läsnäolo ylipäätänsä rauhoittaa tilannetta, olivat he sitten viran puolesta paikalla tai vapaaehtoisina.

Monet vanhemmat ostavat itse lapsilleen juomia ja tuudittautuvat siihen käsitykseen, että lapsi ei juo enempää kuin ne kaksi siideriä, jotka äiti tai isä osti. Totuus on se, että siinä on usein vain alku. Juodaan toisten pulloista, muitakin hakijoita on.. ja yhtäkkiä ollaankin juotu niin paljon, etteivät jalat kanna, ja kontrolli sumenee huonoimmassa tapauksessa sammuu..

Tiedän myös, etteivät kaikki vanhemmat edes tiedä, missä lapset viettävät aikaansa. Uskotaan sokeasti siihen, mitä lapsi sanoo ja huonoimmassa tapauksessa tulos on sellainen kun vuosia sitten soittaessani erään tytön kotiin. Soitin ja kerroin perheen jälkikasvun makaavan selviämisasemalla ja haluavan kotiin.. Puhelimeen vastannut Isä ei uskonut, että hänen lapsensa voisi olla meillä, sillä hän oli mennyt parhaan kaverinsa luokse yökylään. Saatoin kertoa isälle, että kyseinen kaveri oli myös selviämisasemallamme ja että olin seuraavaksi soittamassa tämän kotiin.. 

Kaikesta huolimatta, lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Siunausta elämäänne!

Siunausta ja lahjuksia

Loppiaisena 6.1. 2011 minut siunattiin kolmen työtoverin kanssa virkaan. Virkaani olen hoitanut lokakuusta 2008 alkaen, mutta seurakunnassa tunnetusti jotkut asiat sujuvat kovin hitaasti. Tämä näytti olevan yksi niistä. Ehdin matkan varrella jo hiukan pahoittaa mieltänikin siitä, ettei minua siunattu. Mutta se on kaikki nyt annettu anteeksi ja unohdettu =) Koska tämä nykyinen on ensimmäinen virkani, ei minua ole sen kummemmin siunattu rippikoulun konfirmaation jälkeen. Siksi tuntui hienolta olla siunattavana. Parhaani olen tehnyt tähänkin asti ja samalla tavalla aion työtäni jatkaakin, mutta silti tuntuu merkittävältä olla erityisen rukouksen kohteena, niin että nimeltä mainitaan esirukouksessa. Koko ajan olen tiennyt, että seurakunnan luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset ja työtoveritkin ovat työni tukena ja että moni minunkin puolestani rukoilee, mutta se konkretisoitui minulle jotenkin täysin uudella tavalla torstaina. Kosketti ja liikutti kovasti. Siunauksessa olisi ollut jo kylliksi, mutta Messun  jälkeen Kryptassa olleessa juhlassa meitä lahjottiin vielä seuraavasti. Kiitos kaunis!

                                

Perheasioita hoitamaan

En tiedä, mitä tässä enää koneen ääressä istuskelen. Huomenaamulla pitäisi joutua 05:53 junalla Vaasasta kohti pääkaupunkiseutua ja vanhempiani ja mummiani, joka siellä on paossa tasavuosijuhliaan. Asia on nyt niin, että maanantaina mummini täyttää 90 vuotta! Hurja luku! Siinä on nähty ihmiselämää hurja määrä ja kokemuksia erilaisista tilanteista on karttunut. Ilahduttavinta asiassa on se, että huolimatta monista fyysisitä sairauksista ja vaivoista joita hänellä on kiusana järki juoksee oikein hyvin, paljon terävämmin kuin monella nuoremmalla. Juhlaa vietetään ihan perheen kesken pari päivää etukäteen, kun ei ole halua, eukä oikein voimiakaan juhlia isommasti. Ihan tiedoksi vaan, että mulla on ihan paras mummi! =) Paljon onnea, vaikka tiedänkin, ettei mummi tätä näe, eikä osaisikaan lukea!

Ps. Koitan mä tavata reissullani myös muita ihmisiä.. ainakin osa kummilapsista olis listalla, tällä kertaa sieltä nuoremmasta päästä...