Opiskelun iloa

Olen varmaan jonkinlainen ikuinen opiskelija. Viime viikolla oli ensimmäinen lähijakso taas uudesta haasteesta. Pyrin syksyllä opiskelemaan Diakonia-ammattikorkeakouluun ylempää AMK-tutkintoa suuntautumisena Diakonia, kristillinen kasvatus ja nuorisotyö. Pääsin =)
Opiskelu tapahtuu työn ohessa, 2-3 lähipäivää kuukaudessa ja sen päällä vino pino etätehtäviä. Ensimmäinen lähijakso oli tosiaan viime viikolla, ja hurjan innostavalta ja mielenkiintoiselta se vaikutti. Olen innoissani uudesta haasteesta ja mahdollisuudesta kehittää itseäni ja omaa työtäni. Ja kuka tietää, ehkä mahdollisuuksia olisi laajempiinkiin haasteisiin. Opiskelujen keskeisenä osana on opinnäytetyö ja monenmoiset ajatukset jo pyörivätkin päässä sen tiimoilta. Omasta työstä löytyisi niin monia erilaisia kehittämis- ja tutkimushaasteita, että vallitsee suoranainen  runsaudenpula. Onneksi opinnäytetyötä ei tarvitse ihan huomenna aloittaa, niin saa rauhassa mutustella, mikä olisi se oma aihe. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tämä lisähaaste auttaa minua jaksamaan työssä ja motivoi kovasti tekemään työtäni entistä paremmin. Joku ehkä ajattelee, miten lisätyö ja stressi auttaa jaksamaan, mutta minulla se toimii niin. Kun saa ajatukset pois niistä omista perusympyröistä, kuulee toisten opiskelijoiden ja opettajien ajatuksia ja kokemuksia sekä saa uusia ajatuksia, niin mikä voisi olla sen parempaa?

Opiskelun ihmeellinen maailma

Valmistuin pian viisi vuotta sitten nuorisotyönohjaajaksi. Aluksi olin vain onnellinen, kun ei tarvinnut opiskelusta piitata, vaan aikaa jäi harrastamiseen ja ihan siihen työntekoon... Toisin on nyt. Opiskelu tuntuisi taas kivalta. Olen jotakin avoimen yliopiston approja tässä välissä jo lukenutkin, mutta nyt olisin halunnut jotakin enemmän. Ongelmana oikeastaan onkin vain se, mitä opiskelisi? Mikä olisi mielekästä työn kannalta ja täydentäisi sopivasti osaamistani. Toisaalta olisi kiva, että opiskelu toisi vaihtelua elämään.. joten pitäisikö opiskella jotain ihan muuta? Kuinka ihmeessä pystyisin päättämään..? Viime syksynä pyrin opiskelemaan Diak:in ylempään AMK-tutkintoa, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle. Myöhemmin olisin päässyt opiskelemaan peruutuspaikalle, mutta siinä vaiheessa en enää pystynyt sitä järjestämään. Kismitti vallan vietävästi.. Sillä seuraava aloitusryhmä starttaa tammikuussa 2011. Ehkäpä nyt vain ei vielä ollut minun aikani.. Sillä aikaa voisin opiskella jotain muuta..