Työniloa!

Viime viikolla kävin "harjoittelemassa" kolme päivää likimain tyhjässä toimistossa työntekoa. Oli mukavaa, kun tuli tällainen ikään kuin pehmeä lasku töihin. Tällä viikolla työt alkavat sitten toden teolla, huomenna aloitan aamuni päivänavauksella "omalla" koulullani. Siellä on vaihtunut yhteysopettaja, kun hänen kanssaan viime viikolla puhuin puhelimessa innostuin itsekin hänen innokkuudestaan ja positiivisuudestaan. (edellinenkään yhteistyökumppani ei ollut huono, päinvastoin..) On hienoa tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ovat innostuneita työstään ja suhtautuvat positiivisesti mahdollisuuksiin, joita seurakunta voi tarjota ja mitä kaikkea yhteistyössä on mahdollista tehdä. Aloitetaan nyt huomenna siitä päivänavauksesta. Tuolla koululla saa vielä pitää liikuntasalissa koko koululle hartauden. Tykkään siitä paljon paljon enemmän kuin kököttää yksin jossain kuulutuskopissa ja höpistä keskusradioon. Tulee joka kerta sellainen olo, että "kuuluukohan tämä mihinkään?" "kuunteleekohan tätä edes kukaan..?"  Viime keväänä yhdellä yläkoululla ehdin pitää koko hartauden viimeistä lausetta lukuunottamatta, kun ystävällinen opettaja tuli sanomaan, ettei mitään kuulu... Tunsinpa sitten oloni hiukan tyhmäksi ja noloksi. Joka koululla kun nuo kuulutusvempeleet ovat vielä erilaisiakin.. Miten niitä voi osata, jos kerran pari käy lukukaudessa niitä räpeltämässä?

Ensi viikonloppuna meillä on edessä vielä suuri voimainponnistus, Megajatkis. Se on täällä Vaasassa kaikkien ripareiden yhteinen jatkoripari. Leirikeskukseen ahtautuu tänäkin vuonna noin 200 viime kesän rippikoululaista, isosta, kesätyöntekijää ja tietysti meitä vakityöntekijöitäkin. Kaksi kertaa olen ollut aikaisemmin ja mukavaa, vaikkakin sanoinkuvaamattoman työlästä se on ollut. Toivotaan sitä samaa tänäkin vuonna.

Kun lomat loppuu.. kesä ohitse on?

Kesäistä lomaa olisi jäljellä tasan yksi päivä. Viimeisen lomapäiväni aoin viettää jännittävästi. ensin menen jännittämään meneekö auton katsastuksesta läpi. Sen jälkeen kaipaan hemmottelua ja menen kampaajalle. Illalla on ehkä pakko pestä pyykkiä, jos haluan, että minulla on jatkossakin puhtaita (alus)vaatteita. Pyykkikorissamme on joku vika, vaikka sinne laittaa vaatteen, se ei siirrä sitä itsestään puhtaana ja taiteltuna vaatekkaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Höh.

Lomani kului reissatessa. Olen käynyt vanhempieni molemmilla kesämökeillä sekä oleskellut erittäin paljon hyvin sekaisessa yksiössä Helsingissä yrittäen saada sitä siistiin kuntoon. Onneksi ajoittaisista epätoivon hetkistä huolimatta se myös sellaiseen kuntoon saatiin, jotta saatoin antaa avaimet hyvällä omallatunnolla vuokralaiselle. Olen oppinut tapetoimaan =) Remontoin siis  isäni sekä ystävällisen naapurinmiehen kanssa omistamani yksiön vuokrauskuntoon.

Eilen illalla matkustin junalla yhdessä ylisuuren rinkkani kanssa kotiin Vaasaan. Olin odottanut mieheni kanssa iloista jälleennäkemistä asemalla, ja samalla kantoapua tolkuttoman painavien kantamusten kanssa, mutta ei olisi kannattanut toivoa liikoja. Mies oli muistanut junan tuloajan väärin, ja olin ehtinyt kävellä yksin asemalta kirkolle asti, ennen kuin kohdattiin. Iloisen jälleennäkemisen sijasta saimme siis pinenen riidan ja mökötyksen aikaiseksi. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei pitäisi vissiin olla reissussa niin paljon. Kahden viikon lomani lisäksi olen tänä kesänä ollut poissa kotoa vielä kolmannen lomaviikon, kaksi rippileiriä ja kolme lastenleiriä. Yhteensä noista kaikista tulee 46 vuorokautta.. Mutta siis, koska lomani on loppumaisillaan, tänään on satanut vettä useampaan kertaan. Yleensä aina silloin kun olen sattunut olemaan ulkona. =) Onneksi nyt illasta ei  ole satanut, mutta nyt olenkin sisällä...

Väsynyt, mutta onnellinen

Niin voisi sanoa minusta tällä hetkellä. Kesä on ollut sanoinkuvaamattoman tiukka. Minulla oli kaksi rippileiriä ja kolme kouluikäisten lasten leiriä. Molemmissa ripareissa kävi satumaisen huono tuuri, ja leirien papit sairastuivat juuri ennen leiriä niin, että pidin molemmat leirit ainoana viranhaltijana. Toki sain apua kesätyöntekijöiden muodossa, mutta siitä huolimatta leirin pito on kohtuullisen rankkaa puuhaa.

Hienoa on, että kaikki sujui todella hyvin. Erityisesti jälkimmäinen leiri oli mainio, ja piirtyy varmasti mieleni sopukoihin yhtenä parhaista koskaan ollesta leireistäni. Tänään oli kyseisen leirin konfirmaatio ja nyt voin vihdoin hengähtää ja rauhoittua. LOMA nimittäin alkaa huomenna. Ei ole loman kesto kuin kaksi viikkoa, mutta siinä ajassa pitäisi ehtiä paljon. Ensin lähden mummoa moikkaamaan Haapajärvelle ja sitten suuntaan pääkaupunkiin tapetoimaan perintöasuntoni seiniä vuokralaista varten. siinä se loma sitten meneekin.. toki väliin on tarkoitus tavata rakkaita ystäviä sekä ihan vain ollakin. Sehän se loman tarkoitus kai on?

Loman jälkeen siirryn töissä takaisin omaa virkaani hoitamaan. Sekin on ihan mukavaa pitkästä aikaa. Joitakin ajatuksia ja ideoita jo mielessä pyörii sitäkin varten. Saan ainakin askarrella enemmän taas lasten kanssa! Siitä minä pidän! Nuorten kanssa sitä tulee tehtyä paljon vähemmän.. Mutta sitä ennen LOMAA!