Seksuaaliset suuntaukset ja kirkko

Eilen Crossissa (Vaasan seurakuntien nuorisotila) eräs nuori kysyi minulta, mitä mieltä olen siitä, kun jossain tv-ohjelmassa pappi tuli ns. "esiin kaapista." Koska seuraan hävyttömän vähän mediaa, olin aivan pihalla ja en voinut oikein kunnolla kommentoida, kun en tapausta tuntenut. Onneksi tämänpäiväinen Kotimaa-lehti hiukan valaisi minua tietämätöntä asiasta.

Keskustelu seurakuntien työntekijöiden sukupuolisesta suuntautumisesta tuntuu minusta kovin vieraalta ja kaukaiselta omasta kokemusmaailmastani käsin. En osaa vastata siihen, tekeekö seksuaalinen suuntautuminen jostakusta paremman tai huonomman kirkon työntekijän. Mikä siihen loppujen lopuksi vaikuttaa? Ei seksuaalisuus, vaan paljon enemmän esimerkiksi empatiakyky, sosiaalisuus, mielikuvitus, usko rakastavaan Jumalaan ja Jeesukseen tai vaikka puhelahjat. Ongelmia voi nousta esiin tilanteissa, joissa nuorten kanssa ollaan tekemisissä ja opetetaan esimerkiksi rippikoulussa. Millaiset painotukset nousevat esiin?

Hattua täytyy nostaa rohkeudesta profiloitua tällaiseksi kirkon työntekijäksi. Jos olisin itse samassa tilanteessa, en varmaankaan uskaltautuisi samaan. Riskit ovat suuret, ettei ihmisten ymmärrys riitä. Mitä silloin tapahtuu? Vihaa, syrjintää, valituksia? Vain aika näyttää, miten ihmiset sulattelevat tämän.

Minä uskon, ja myös tulkitsen Raamattua siten että Jumala loi seksuaalisuuden miehen ja naisen välille. Miksi sitten joku uskoo ja tulkitsee toisin? Siihen en osaa vastata.

Ja kuitenkin, mikä minä olen sanomaan, kuka tulkitsee Raamattua oikein ja kuka väärin. Jeesus odottaa meitä viimeisellä tuomiolla, jossa meidät punnitaan. Siihen asti koitan elää niin, että rakastan lähimmäistä niin kuin itseäni, vaikken lähimmäistäni aina ihan ymmärräkään. Varmaa on myös se, ettei minun lähimmäiseni ymmärrä aina minun valintojani tai ratkaisujani.