Väsynyt, mutta onnellinen

Niin voisi sanoa minusta tällä hetkellä. Kesä on ollut sanoinkuvaamattoman tiukka. Minulla oli kaksi rippileiriä ja kolme kouluikäisten lasten leiriä. Molemmissa ripareissa kävi satumaisen huono tuuri, ja leirien papit sairastuivat juuri ennen leiriä niin, että pidin molemmat leirit ainoana viranhaltijana. Toki sain apua kesätyöntekijöiden muodossa, mutta siitä huolimatta leirin pito on kohtuullisen rankkaa puuhaa.

Hienoa on, että kaikki sujui todella hyvin. Erityisesti jälkimmäinen leiri oli mainio, ja piirtyy varmasti mieleni sopukoihin yhtenä parhaista koskaan ollesta leireistäni. Tänään oli kyseisen leirin konfirmaatio ja nyt voin vihdoin hengähtää ja rauhoittua. LOMA nimittäin alkaa huomenna. Ei ole loman kesto kuin kaksi viikkoa, mutta siinä ajassa pitäisi ehtiä paljon. Ensin lähden mummoa moikkaamaan Haapajärvelle ja sitten suuntaan pääkaupunkiin tapetoimaan perintöasuntoni seiniä vuokralaista varten. siinä se loma sitten meneekin.. toki väliin on tarkoitus tavata rakkaita ystäviä sekä ihan vain ollakin. Sehän se loman tarkoitus kai on?

Loman jälkeen siirryn töissä takaisin omaa virkaani hoitamaan. Sekin on ihan mukavaa pitkästä aikaa. Joitakin ajatuksia ja ideoita jo mielessä pyörii sitäkin varten. Saan ainakin askarrella enemmän taas lasten kanssa! Siitä minä pidän! Nuorten kanssa sitä tulee tehtyä paljon vähemmän.. Mutta sitä ennen LOMAA!

Pienestä onnellinen..

Kyllä se vaan niin on, että pienistä asioista saa olla elämässä onnellinen. Jos niistä osaa nauttia, elämä on aivan toisen näköinen kuin sellaisella ihmisellä joka kulkee päivästä toiseen naama nyrpeänä ja elämän kurjia puolia märehtien. Minun elämäni mukavat asiat top5-lista on tänään seuraava:

1.Tänään sain nauttia siitä, että aurinko paistoi ja ulkona oli oikein mukava kävellä.
2.Toinen asia, josta suuresti iloitsin, oli se, että sain oikean käden pikkusormen heilumaan. Tähän asti se on ollut kovin veltto ja liikkumaton. Pienin askelin käsi näyttää toipuvan leikkauksesta. =)
3. Ystävien seura. Vietimme mukavan hetken syöden, jutelleen, rukoillen ja lukien Raamattua yhdessä. Ihanaa, että ympärilläni on tuollaisia ihmisiä!
4. Löysin kirjakaupasta miehelleni hänen toivomansa kirjan - kotikatumme historiasta ilmestynyt uunituore teos. ( Vaikuttaa ihan sellaiselta, että itsekin haluan sitä tutkia.)
5. Lääkärini mielestä sairaslomani voi katkaista, ja pääsen pääsiäisen jälkeen töihin, jos mitään takapakkeja ei tule.

Tylsää..

Tänään kävin poitattamassa tikit kädestä. Hyvin on kuulemma leikkaushaava arpeutunut ja ihmeen siistiltä se omaankin silmään näyttää. Vielä kun saan ranteen pelaamaan niin kuin sen kuuluu, niin eihän tässä ole hädän päivää. Siitä seuraakin seuraava ongelma.. koska mitään ihmeempiä vaivoja ei ole, mutta käsi ei kunnolla toimi niin, että voisin noita mun normaaleja puuhasteluja harjoittaa, mulla on sairaan tylsää kotona. Turhautumista lisää myös se, että meillä tehdään rappukäytävässä remonttia. Sieltä kuuluu lievästi sanottuna häiritseviä ääniä noin klo 7-16 välisen ajan.

Näistä edellä olevista seikoista johtuen kävin roikkumassa töissä tänäänkin ja sain jo työkaverin lievästi hermostumaan siitä, etten luota siihen, että siellä hommat hoituvat ilman minuakin. No, tiedän toki, etten ole korvaamaton, mutta asioihin sekaantuminen liittyy ihan vain siihen, että mulla on niin tylsää kotona. Ei sitä ihminen jaksa loputtomasti roikkua netissä tai katsella telkkaria.

Jätin soittopyynnön hoitavalle lääkärille. Aion kerjätä lupaa aloittaa työt aikaisemmin kuin 3.5. Pääsiäisen jälkeen olisi minusta sopivampi aika =) Katsotaan, mitä hän sanoo..

Perheasioita hoitamaan

En tiedä, mitä tässä enää koneen ääressä istuskelen. Huomenaamulla pitäisi joutua 05:53 junalla Vaasasta kohti pääkaupunkiseutua ja vanhempiani ja mummiani, joka siellä on paossa tasavuosijuhliaan. Asia on nyt niin, että maanantaina mummini täyttää 90 vuotta! Hurja luku! Siinä on nähty ihmiselämää hurja määrä ja kokemuksia erilaisista tilanteista on karttunut. Ilahduttavinta asiassa on se, että huolimatta monista fyysisitä sairauksista ja vaivoista joita hänellä on kiusana järki juoksee oikein hyvin, paljon terävämmin kuin monella nuoremmalla. Juhlaa vietetään ihan perheen kesken pari päivää etukäteen, kun ei ole halua, eukä oikein voimiakaan juhlia isommasti. Ihan tiedoksi vaan, että mulla on ihan paras mummi! =) Paljon onnea, vaikka tiedänkin, ettei mummi tätä näe, eikä osaisikaan lukea!

Ps. Koitan mä tavata reissullani myös muita ihmisiä.. ainakin osa kummilapsista olis listalla, tällä kertaa sieltä nuoremmasta päästä...

Rippikoululaisten kanssa kirkossa

Tänään en malttanut enää sairastaa silleen päätoimisesti ja livahdin kirkkoon jossa oli riparilaisten musiikki-ilta. Tänä vuonna kokeilimme meille uutta systeemiä aivan perinteisen riparikonsertin sijaan. Ohjelmassa oli urkujen soittoa,  nuorten housebändiä sekä Tommi Kaleniusta. Musiikkia siis laidasta laitaan hengellisellä saralla. Hämmästyttävää oli aistia kirkossa  oleva tunnelma. Kirkon täydeltä rippikoululaisia kuulostaa ainakin minun korvissani lähtökohtaisesti samalta kuin kaaos ja älytön meteli, mutta sitä se ei ollut.. Nuoret istuivat suht rauhassa paikoillaan ja seurasivat sitä, mitä tapahtui. Kirkossa oli hyvä tunnelma ja itsellekin tuli hyvä ja rauhallinen mieli. Kaikki kunnia kollegoille, jotka olivat suunnitelleet ja toteuttaneet loistavan illan. =) Itselle oli helppo mennä niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Turhaan usein moititaan nuoria ja heidän käyttäytymistään. 99% nuorista joita työssäni ja muutenkin olen tavannut ovat fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Sitä ei vain valitettavasti voi sanoa kaikista aikuisista. Tänään kaupungilla näin taas kerran pari ei-niin-imartelevaa esimerkkiä aiheesta. Ensimmäinen tapahtui kaupassa jossa pari nuorta koittivat saada myyjältä palvelua. Sitä ei tippunut, minä sen sijaan sain myyjän huomion heti. Toinen kahvilassa, jossa pari keski-ikäistä rouvaa arvostelivat kovaan ääneen nuorten ulkonäköä jotka istuivat parin pöydän päässä. Sitä puhetta ei kukaan kahvilassa voinut olla kuulematta.. Mikä monia aikuisia vaivaa?

Maailma on pieni..

.. ainakin siltä se tuntuu täällä Vaasassa! Tänään kävin yksin seikkailemassa sairaalalle ja takaisin. Minulla oli aika toimintaterapeutille, sain paremmin käteeni istuvan lastan jumppaohjeiden kera. Reissu oli onnistunut kaikin puolin, olin tyytyväinen saatuani itse napit kiinni farkuista ensin kotona ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen sekä selvisin kaatumatta koko matkan. Aurinko paistoi ja oli oikein nautittavaa kävellä ulkona kun olen kököttänyt neljän seinän sisällä koko viikon.

Uusi lasta istuu käteen mainiosti ja ei paina tai hierrä mistään, ainakaan vielä. Hassu yhteensattuma oli se, että toimintaterapeutti paljastui ensi kesän rippikoululaiseni äidiksi sekä myös mieheni kouluaikaiseksi luokkatoveriksi! Kaupunki alkoi tuntua kovasti pieneltä.. Mutta ei se mua haittaa, kotoisaahan tämä on =)

Tervehdys vain pitkästä aikaa!

Viime kuukausina blogiin kirjoittaminen ei ole innostanut. Nyt intoa olisi, mutta kirjoituhommat käyvät tällä hetkellä tuskastuttavan hitaasti. Olin käsileikkauksessa viime viikolla ja nyt oikea käteni on poissa pelistä toistaiseksi. Koska kuitenkin olen hyvinkin oikeakätinen henkilö, mun kärsimättömälle luonteelle tekee oikein hyvää oppia kärsivällisyyden jaloa taitoa. Sitäpaitsi, ei aina tarvitse olla kiire... No, nyt vajaan yhden viikon kotona oleskelun jälkeen voin sanoa, että mun luonteenlaadulle se ei vaan sovi. Jos joutuisin joskus tilanteeseen, ettei mulla olisi työtä, hakeutuisin tosi nopeasti jonkin vapaaehtoistyön pariin. Kotona on kiva olla, mutta liika on aina liikaa...

Nyt pahoin pelkään, etten malta olla tarpeeksi rauhallinen ja odotella käden luutumista. Lääkärini sanoi sairaalassa, etten tarvitse kipsiä, jos lupaan olla rauhallisesti, enkä rasita ja liikuttele kättä liikaa. No, koska en tietenkään kipsiä halunnut, lupasin pyhästi että otan rauhallisesti. Täytyy vain olla tuon lupauksen arvoinen.. Minä kun vaan en oikein jaksa katsella telkkaria koko aikaa.. siis tuntikausia päivässä..