Nuoria varten, mutta miksi?

Tänään on seutumme Saappaan toinen vuotuinen saapastelu-urakka. Koulut päättyvät, ja nuoret kerääntyvät täällä Vaasassa Hoviskan rantaan juhlimaan kesän alkamista. Saapas-operaatiossa on mukana seurakunnan työntekijöitä ja koulutettuja vapaaehtoisia. Kuljemme nuorten keskellä, tarkkailemme tilannetta, otamme kontaktia nuoriin ja puutumme, jos näyttää että apuamme tarvitaan. Apu saattaa olla esimerkiksi keskustelua, pienen ensiavun antamista tai liian päihtyneen nuoren auttamista.

Valtaosa ihmisistä joiden kanssa olen Saappaasta keskustellut pitävät toimintaa mielekkäänä ja tarpeellisena. Kuitenkin olen törmännyt muutaman kerran tilanteeseen, jossa ihminen on sitä mieltä, että Saappaan mukanaolo tämän illan kaltaisissa tilasuuksissa nimenomaan mahdollistaa nuorten juopottelun. Ensimmäisen kerran kun aiheeseen törmäsin, olin täysin pöyristynyt: miten kukaan voi ajatellakaan noin? Nyt asiaa pohdittuani, ymmärrän kyllä perusteluita väitteen takana hiukan paremmin. en silti ole samaa mieltä.

Väitän, että Saappaan läsnäolo ei vaikuta nuorten alkoholikäyttäytymiseen ainakaan lisäävästi. Nuoret juovat alkoholia, oli Saapas paikalla tai ei.  Yksittäisten nuorten juomiseen Saapas vaikuttaa päinvastoin vähentävästi. Ne nuoret, jotka tietävät Saappaan olevan paikalla, ja jotka tuntevat työtekijöitä tai vapaaehtoisia henkilökohtaisesti, eivät kehtaa tai halua näyttäytyä päihtyneinä heille. Saattaisi olla noloa nuoren mielestä lähteä muutaman päivän päästä leirille työntekijän kanssa, joka on nähnyt hänen hilluvan juovuspäissään.

Saapas ei mahdollista nuorten juomista. Sen sijaan sen läsnäolo rauhoittaa tilannetta, ja luo turvaa. Suuri osa nuorista jotka ovat juhlimassa, eivät käytä alkoholia, ja Saapas on heitäkin varten paikalla. Aikuisten läsnäolo ylipäätänsä rauhoittaa tilannetta, olivat he sitten viran puolesta paikalla tai vapaaehtoisina.

Monet vanhemmat ostavat itse lapsilleen juomia ja tuudittautuvat siihen käsitykseen, että lapsi ei juo enempää kuin ne kaksi siideriä, jotka äiti tai isä osti. Totuus on se, että siinä on usein vain alku. Juodaan toisten pulloista, muitakin hakijoita on.. ja yhtäkkiä ollaankin juotu niin paljon, etteivät jalat kanna, ja kontrolli sumenee huonoimmassa tapauksessa sammuu..

Tiedän myös, etteivät kaikki vanhemmat edes tiedä, missä lapset viettävät aikaansa. Uskotaan sokeasti siihen, mitä lapsi sanoo ja huonoimmassa tapauksessa tulos on sellainen kun vuosia sitten soittaessani erään tytön kotiin. Soitin ja kerroin perheen jälkikasvun makaavan selviämisasemalla ja haluavan kotiin.. Puhelimeen vastannut Isä ei uskonut, että hänen lapsensa voisi olla meillä, sillä hän oli mennyt parhaan kaverinsa luokse yökylään. Saatoin kertoa isälle, että kyseinen kaveri oli myös selviämisasemallamme ja että olin seuraavaksi soittamassa tämän kotiin.. 

Kaikesta huolimatta, lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Siunausta elämäänne!

Opiskelun iloa

Olen varmaan jonkinlainen ikuinen opiskelija. Viime viikolla oli ensimmäinen lähijakso taas uudesta haasteesta. Pyrin syksyllä opiskelemaan Diakonia-ammattikorkeakouluun ylempää AMK-tutkintoa suuntautumisena Diakonia, kristillinen kasvatus ja nuorisotyö. Pääsin =)
Opiskelu tapahtuu työn ohessa, 2-3 lähipäivää kuukaudessa ja sen päällä vino pino etätehtäviä. Ensimmäinen lähijakso oli tosiaan viime viikolla, ja hurjan innostavalta ja mielenkiintoiselta se vaikutti. Olen innoissani uudesta haasteesta ja mahdollisuudesta kehittää itseäni ja omaa työtäni. Ja kuka tietää, ehkä mahdollisuuksia olisi laajempiinkiin haasteisiin. Opiskelujen keskeisenä osana on opinnäytetyö ja monenmoiset ajatukset jo pyörivätkin päässä sen tiimoilta. Omasta työstä löytyisi niin monia erilaisia kehittämis- ja tutkimushaasteita, että vallitsee suoranainen  runsaudenpula. Onneksi opinnäytetyötä ei tarvitse ihan huomenna aloittaa, niin saa rauhassa mutustella, mikä olisi se oma aihe. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tämä lisähaaste auttaa minua jaksamaan työssä ja motivoi kovasti tekemään työtäni entistä paremmin. Joku ehkä ajattelee, miten lisätyö ja stressi auttaa jaksamaan, mutta minulla se toimii niin. Kun saa ajatukset pois niistä omista perusympyröistä, kuulee toisten opiskelijoiden ja opettajien ajatuksia ja kokemuksia sekä saa uusia ajatuksia, niin mikä voisi olla sen parempaa?

Siunausta ja lahjuksia

Loppiaisena 6.1. 2011 minut siunattiin kolmen työtoverin kanssa virkaan. Virkaani olen hoitanut lokakuusta 2008 alkaen, mutta seurakunnassa tunnetusti jotkut asiat sujuvat kovin hitaasti. Tämä näytti olevan yksi niistä. Ehdin matkan varrella jo hiukan pahoittaa mieltänikin siitä, ettei minua siunattu. Mutta se on kaikki nyt annettu anteeksi ja unohdettu =) Koska tämä nykyinen on ensimmäinen virkani, ei minua ole sen kummemmin siunattu rippikoulun konfirmaation jälkeen. Siksi tuntui hienolta olla siunattavana. Parhaani olen tehnyt tähänkin asti ja samalla tavalla aion työtäni jatkaakin, mutta silti tuntuu merkittävältä olla erityisen rukouksen kohteena, niin että nimeltä mainitaan esirukouksessa. Koko ajan olen tiennyt, että seurakunnan luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset ja työtoveritkin ovat työni tukena ja että moni minunkin puolestani rukoilee, mutta se konkretisoitui minulle jotenkin täysin uudella tavalla torstaina. Kosketti ja liikutti kovasti. Siunauksessa olisi ollut jo kylliksi, mutta Messun  jälkeen Kryptassa olleessa juhlassa meitä lahjottiin vielä seuraavasti. Kiitos kaunis!

                                

Työniloa!

Viime viikolla kävin "harjoittelemassa" kolme päivää likimain tyhjässä toimistossa työntekoa. Oli mukavaa, kun tuli tällainen ikään kuin pehmeä lasku töihin. Tällä viikolla työt alkavat sitten toden teolla, huomenna aloitan aamuni päivänavauksella "omalla" koulullani. Siellä on vaihtunut yhteysopettaja, kun hänen kanssaan viime viikolla puhuin puhelimessa innostuin itsekin hänen innokkuudestaan ja positiivisuudestaan. (edellinenkään yhteistyökumppani ei ollut huono, päinvastoin..) On hienoa tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ovat innostuneita työstään ja suhtautuvat positiivisesti mahdollisuuksiin, joita seurakunta voi tarjota ja mitä kaikkea yhteistyössä on mahdollista tehdä. Aloitetaan nyt huomenna siitä päivänavauksesta. Tuolla koululla saa vielä pitää liikuntasalissa koko koululle hartauden. Tykkään siitä paljon paljon enemmän kuin kököttää yksin jossain kuulutuskopissa ja höpistä keskusradioon. Tulee joka kerta sellainen olo, että "kuuluukohan tämä mihinkään?" "kuunteleekohan tätä edes kukaan..?"  Viime keväänä yhdellä yläkoululla ehdin pitää koko hartauden viimeistä lausetta lukuunottamatta, kun ystävällinen opettaja tuli sanomaan, ettei mitään kuulu... Tunsinpa sitten oloni hiukan tyhmäksi ja noloksi. Joka koululla kun nuo kuulutusvempeleet ovat vielä erilaisiakin.. Miten niitä voi osata, jos kerran pari käy lukukaudessa niitä räpeltämässä?

Ensi viikonloppuna meillä on edessä vielä suuri voimainponnistus, Megajatkis. Se on täällä Vaasassa kaikkien ripareiden yhteinen jatkoripari. Leirikeskukseen ahtautuu tänäkin vuonna noin 200 viime kesän rippikoululaista, isosta, kesätyöntekijää ja tietysti meitä vakityöntekijöitäkin. Kaksi kertaa olen ollut aikaisemmin ja mukavaa, vaikkakin sanoinkuvaamattoman työlästä se on ollut. Toivotaan sitä samaa tänäkin vuonna.

Kun lomat loppuu.. kesä ohitse on?

Kesäistä lomaa olisi jäljellä tasan yksi päivä. Viimeisen lomapäiväni aoin viettää jännittävästi. ensin menen jännittämään meneekö auton katsastuksesta läpi. Sen jälkeen kaipaan hemmottelua ja menen kampaajalle. Illalla on ehkä pakko pestä pyykkiä, jos haluan, että minulla on jatkossakin puhtaita (alus)vaatteita. Pyykkikorissamme on joku vika, vaikka sinne laittaa vaatteen, se ei siirrä sitä itsestään puhtaana ja taiteltuna vaatekkaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Höh.

Lomani kului reissatessa. Olen käynyt vanhempieni molemmilla kesämökeillä sekä oleskellut erittäin paljon hyvin sekaisessa yksiössä Helsingissä yrittäen saada sitä siistiin kuntoon. Onneksi ajoittaisista epätoivon hetkistä huolimatta se myös sellaiseen kuntoon saatiin, jotta saatoin antaa avaimet hyvällä omallatunnolla vuokralaiselle. Olen oppinut tapetoimaan =) Remontoin siis  isäni sekä ystävällisen naapurinmiehen kanssa omistamani yksiön vuokrauskuntoon.

Eilen illalla matkustin junalla yhdessä ylisuuren rinkkani kanssa kotiin Vaasaan. Olin odottanut mieheni kanssa iloista jälleennäkemistä asemalla, ja samalla kantoapua tolkuttoman painavien kantamusten kanssa, mutta ei olisi kannattanut toivoa liikoja. Mies oli muistanut junan tuloajan väärin, ja olin ehtinyt kävellä yksin asemalta kirkolle asti, ennen kuin kohdattiin. Iloisen jälleennäkemisen sijasta saimme siis pinenen riidan ja mökötyksen aikaiseksi. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei pitäisi vissiin olla reissussa niin paljon. Kahden viikon lomani lisäksi olen tänä kesänä ollut poissa kotoa vielä kolmannen lomaviikon, kaksi rippileiriä ja kolme lastenleiriä. Yhteensä noista kaikista tulee 46 vuorokautta.. Mutta siis, koska lomani on loppumaisillaan, tänään on satanut vettä useampaan kertaan. Yleensä aina silloin kun olen sattunut olemaan ulkona. =) Onneksi nyt illasta ei  ole satanut, mutta nyt olenkin sisällä...

Väsynyt, mutta onnellinen

Niin voisi sanoa minusta tällä hetkellä. Kesä on ollut sanoinkuvaamattoman tiukka. Minulla oli kaksi rippileiriä ja kolme kouluikäisten lasten leiriä. Molemmissa ripareissa kävi satumaisen huono tuuri, ja leirien papit sairastuivat juuri ennen leiriä niin, että pidin molemmat leirit ainoana viranhaltijana. Toki sain apua kesätyöntekijöiden muodossa, mutta siitä huolimatta leirin pito on kohtuullisen rankkaa puuhaa.

Hienoa on, että kaikki sujui todella hyvin. Erityisesti jälkimmäinen leiri oli mainio, ja piirtyy varmasti mieleni sopukoihin yhtenä parhaista koskaan ollesta leireistäni. Tänään oli kyseisen leirin konfirmaatio ja nyt voin vihdoin hengähtää ja rauhoittua. LOMA nimittäin alkaa huomenna. Ei ole loman kesto kuin kaksi viikkoa, mutta siinä ajassa pitäisi ehtiä paljon. Ensin lähden mummoa moikkaamaan Haapajärvelle ja sitten suuntaan pääkaupunkiin tapetoimaan perintöasuntoni seiniä vuokralaista varten. siinä se loma sitten meneekin.. toki väliin on tarkoitus tavata rakkaita ystäviä sekä ihan vain ollakin. Sehän se loman tarkoitus kai on?

Loman jälkeen siirryn töissä takaisin omaa virkaani hoitamaan. Sekin on ihan mukavaa pitkästä aikaa. Joitakin ajatuksia ja ideoita jo mielessä pyörii sitäkin varten. Saan ainakin askarrella enemmän taas lasten kanssa! Siitä minä pidän! Nuorten kanssa sitä tulee tehtyä paljon vähemmän.. Mutta sitä ennen LOMAA!

Pienestä onnellinen..

Kyllä se vaan niin on, että pienistä asioista saa olla elämässä onnellinen. Jos niistä osaa nauttia, elämä on aivan toisen näköinen kuin sellaisella ihmisellä joka kulkee päivästä toiseen naama nyrpeänä ja elämän kurjia puolia märehtien. Minun elämäni mukavat asiat top5-lista on tänään seuraava:

1.Tänään sain nauttia siitä, että aurinko paistoi ja ulkona oli oikein mukava kävellä.
2.Toinen asia, josta suuresti iloitsin, oli se, että sain oikean käden pikkusormen heilumaan. Tähän asti se on ollut kovin veltto ja liikkumaton. Pienin askelin käsi näyttää toipuvan leikkauksesta. =)
3. Ystävien seura. Vietimme mukavan hetken syöden, jutelleen, rukoillen ja lukien Raamattua yhdessä. Ihanaa, että ympärilläni on tuollaisia ihmisiä!
4. Löysin kirjakaupasta miehelleni hänen toivomansa kirjan - kotikatumme historiasta ilmestynyt uunituore teos. ( Vaikuttaa ihan sellaiselta, että itsekin haluan sitä tutkia.)
5. Lääkärini mielestä sairaslomani voi katkaista, ja pääsen pääsiäisen jälkeen töihin, jos mitään takapakkeja ei tule.