".. Hän samalla tarkoitti näin: sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tällaisna rakastan sua.."
Kun kehitysvammaisten rippikoululeirin konfirmaatiolaulu raikasi leirikeskuksen kappelissa, ei monikaan silmä pysynyt kuivana. Itselleni teki tiukkaa laulaminen kahden valtavan upean nuoren välissä kappelin etuosassa. En ole itse ollut koskaan läsnä niin tunteikkaassa konfirmaatiohetkessä. Elämäni ensimmäinen keva-ripari oli päättymäisillään, ja tunsin itse saaneeni niin paljon. En ole koskaan aikaisemmin rippikoulussa oppinut itse niin paljon Jumalan rakkaudesta ja armosta kuin tuolla nimenomaisella leirillä.
Olen löytänyt itselleni uuden rakkauden kehitysvammaisten parissa tehtävästä työstä. Mitenköhän sitä saisin ujutetuksi enemmän omaan työnkuvaani... ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Surullisena ja sanattomana
Tänäänkin on uutisotsikot tuoneet järkyttäviä tapahtumia suurelle yleisölle. Miten voikaan olla ihmismieli niin julma tai niin poissa ...
1 kommentti:
olen itse tuleva nuorisotyöntekijä. Minä hullaannuin 2006 talviriparin jälkeen kehitysvammaisiin nuoriin. Tällä hetkellä teen koulun hanketyönä erityisrippikouluihin soveltuvaa opettajan opasta. Lähtökohtana kehitysvammaiset nuoret ja opetuksen havainnollistaminen.
Pohdin omalla tavallani tulevaa ja sitä miten kehitysvammaiset nuoret voitaisiin saada osaksi nuorisotyön toimintaa. Onhan se samalla tavalla nuoria kuin kuka tahansa muukin..
Kuulin huhua, että Vantaan jossain seurakunnassa olisi näille nuorille tarkoitettua toimintaa..
Lähetä kommentti