maanantai 30. maaliskuuta 2009
Opiskelun ihmeellinen maailma
Valmistuin pian viisi vuotta sitten nuorisotyönohjaajaksi. Aluksi olin vain onnellinen, kun ei tarvinnut opiskelusta piitata, vaan aikaa jäi harrastamiseen ja ihan siihen työntekoon... Toisin on nyt. Opiskelu tuntuisi taas kivalta. Olen jotakin avoimen yliopiston approja tässä välissä jo lukenutkin, mutta nyt olisin halunnut jotakin enemmän. Ongelmana oikeastaan onkin vain se, mitä opiskelisi? Mikä olisi mielekästä työn kannalta ja täydentäisi sopivasti osaamistani. Toisaalta olisi kiva, että opiskelu toisi vaihtelua elämään.. joten pitäisikö opiskella jotain ihan muuta? Kuinka ihmeessä pystyisin päättämään..? Viime syksynä pyrin opiskelemaan Diak:in ylempään AMK-tutkintoa, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle. Myöhemmin olisin päässyt opiskelemaan peruutuspaikalle, mutta siinä vaiheessa en enää pystynyt sitä järjestämään. Kismitti vallan vietävästi.. Sillä seuraava aloitusryhmä starttaa tammikuussa 2011. Ehkäpä nyt vain ei vielä ollut minun aikani.. Sillä aikaa voisin opiskella jotain muuta..
Työaika 24/7
Tänään on vapaapäivä. Viikonlopun vietin leirillä nuorten kanssa. Leiri sujui mukavasti ja ilman ongelmia. Silti olin pitkien piväunien tarpeessa eilen kun kotiuduin.
Muistan siksi aina, kun eräs taksikuski sanoi minulle, että rippileirihän on ihan kuin lomaa.. Hän ei varmaan ole koskaan leirillä ollut tai varmastikaan leiriä vetänyt. Itse olen ihan loppu jo viikonlopun mittaisen leirin jälkeen, puhumattakaan sitten viikon mittaisesta rippileiristä.
Monesti tuntuu epäreilulta, kun ihmiset kommentoivat työtäni.. leirikeskuksessahan ruokakin tulee valmiina.. Niin, sehän onkin se tärkein ja ainoa asia mistä pitää huolehtia. Koskaan ei puhuta vastuusta joka painaa tai ohjelmasta joka pitää ensin suunnitella ja sitten toteuttaa. Leirielämästä maksetaan mielestäni hävyttömän vähän verrattuna työn vastuuseen ja vaativuuteen. Kuka on valmis lähtemään toisten ihmisten lasten tai nuorten kanssa viikonlopuksi tai viikoksi leirille niin pienellä korvauksella kuin seurakunnan työntekijät? Olemaan vastuussa heistä vuorokauden ympäri? EI kovin moni, uskallan väittää. Kun kaikki menee hyvin, leirityö on mukavaa, mutta lomailua se ei vastaa millään muotoa.
Tykkään työstäni, ja en haluaisi vaihtaa ammattiani. Olen tyytyväinen palkkaanikin muutoin kuin leirityöstä maksettavien korvauksien osalta. Varmaankaan siihen ei silti ole tulossa muutosta, ainakaan niin kauan kun asioista päättävät sellaiset ihmiset, joiden mielestä leirityö vastaa lomailua.
Muistan siksi aina, kun eräs taksikuski sanoi minulle, että rippileirihän on ihan kuin lomaa.. Hän ei varmaan ole koskaan leirillä ollut tai varmastikaan leiriä vetänyt. Itse olen ihan loppu jo viikonlopun mittaisen leirin jälkeen, puhumattakaan sitten viikon mittaisesta rippileiristä.
Monesti tuntuu epäreilulta, kun ihmiset kommentoivat työtäni.. leirikeskuksessahan ruokakin tulee valmiina.. Niin, sehän onkin se tärkein ja ainoa asia mistä pitää huolehtia. Koskaan ei puhuta vastuusta joka painaa tai ohjelmasta joka pitää ensin suunnitella ja sitten toteuttaa. Leirielämästä maksetaan mielestäni hävyttömän vähän verrattuna työn vastuuseen ja vaativuuteen. Kuka on valmis lähtemään toisten ihmisten lasten tai nuorten kanssa viikonlopuksi tai viikoksi leirille niin pienellä korvauksella kuin seurakunnan työntekijät? Olemaan vastuussa heistä vuorokauden ympäri? EI kovin moni, uskallan väittää. Kun kaikki menee hyvin, leirityö on mukavaa, mutta lomailua se ei vastaa millään muotoa.
Tykkään työstäni, ja en haluaisi vaihtaa ammattiani. Olen tyytyväinen palkkaanikin muutoin kuin leirityöstä maksettavien korvauksien osalta. Varmaankaan siihen ei silti ole tulossa muutosta, ainakaan niin kauan kun asioista päättävät sellaiset ihmiset, joiden mielestä leirityö vastaa lomailua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Surullisena ja sanattomana
Tänäänkin on uutisotsikot tuoneet järkyttäviä tapahtumia suurelle yleisölle. Miten voikaan olla ihmismieli niin julma tai niin poissa ...
-
Tänäänkin on uutisotsikot tuoneet järkyttäviä tapahtumia suurelle yleisölle. Miten voikaan olla ihmismieli niin julma tai niin poissa ...
-
Tämä tekstini on julkaistu Vaasan suomalaisen seurakunnan joulunajan tapahtumatiedotteessa v. 2014. Nyt ajattelin laittaa sen myös tänne...
-
... Kun lapsettomien lauantai alkaa kääntyä jo yöksi, tai oikeastaan sinne äitienpäivän puolelle jo, niin muutamia ajatuksia siitä. Huomen...